Paljon olen pyöritellyt mielessäni blogitekstejä ja miettinyt, mitä taas kirjoitella pitkästä aikaa.
Kovasti olen monesti miettinyt, että olisi pitkästä aikaa kiva kirjoitella tänne, vaikka kukaan ei kirjoituksia lukisikaan. :) Paljon kuitenkin asiaa mielen päällä.
Tänä aamuna töihin ajaessa radiossa soi Diana Kingin Shy Guy. Tuli teinivuodet mieleen Hollanissa ja kuinka kauan siitä on jo aikaa, vaikka siitä tuntuisi olevan vain muutama vuosi. Vuonna 1999 kun muutimme takaisin Suomeen, moni kaveri jäi Hollantiin, ja koska silloin ei ollut edes Facebookia ja harvalla sähköpostiakaan, yhteydenpito suurimman osan kanssa on jäänyt kokonaan. Toki muutaman olen löytänyt myöhemmin Facebookista, mutta on sääli, että niin monen kanssa yhteydenpito jäänyt kokonaan vaikka vietin siellä 5 vuotta elämästäni ja sinä aikana tuli paljon hyviäkin ystäviä.
Asia pisti miettimään nykypäivää. Tässä +30-vuoden iässä kaveripiiri on alkanut jo vakiintumaan, mutta muutama asia vaivaa kyllä paljon. Yhteydenpito. Vaikka nyt lähes jokainen on Facebookissa, tuntuu, että harvaa kaveria näkee enää kasvotusten. On niitä kavereita ja ystäviä, kenen tietää olevan siellä, vaikka näkisimmekin harvoin, mutta sitten olen huomannut, että osan yhteydenpito ja näkeminen on jäänyt/vähentynyt huomattavasti heti kun elämäntilanteeni muuttui ja rupesin seurustelemaan. Aivan kuin minua ei kiinnostaisi enää pitää tyttöjen iltoja tai käydä kahvilla tms, vaikka en lähtisikään enää bilettämään samalla tavalla niin kuin sinkkuaikoina.
Suurinosa näistä kavereistani ovat itse sinkkuja, mutta eihän se, että itse en ole enää sinkku, tarkottaisi sitä, etten enää haluaisi nähdä sinkkukavereitani?! Entäs sitten kun tulee perheenlisäystä? Loppuuko yhteydenpito sitten kokonaan? Onko niin, että jäljelle jäävät vain perheelliset kaverit ja ystävät?
Mielestäni tämä on todella kummallista ja harmillista...
Toki myönnän, että yhteydenpitoni on välillä myös huonoa. Mutta teen kuitenkin parhaani ja toivoisin, etten aina olisi se joka tekee aloitteen. Jossain vaiheessa ei itsekään enää huvita kysellä uudestaan ja uudestaan, jos voisi nähdä.
Mutta niin kuin yllä oleva teksti sanoo, jos joku tosissaan haluaa olla elämässäsi, hän tosissaan tekee töitä sen eteen. Näinhän se on. Oli elämäntilanne mikä tahansa.
Kai se on vain hyväksyttävä, että asiat muuttuvat elämän edetessä. Kaikki asiat eivät voi pysyä ennallaan. Onneksi tosiystävät pysyvät aina mukana. Kiitos siitä. <3
Lisäilen tällä viikolla vielä matkakertomuksen viimeikuisesta Budapestin matkastamme!
Kovasti olen monesti miettinyt, että olisi pitkästä aikaa kiva kirjoitella tänne, vaikka kukaan ei kirjoituksia lukisikaan. :) Paljon kuitenkin asiaa mielen päällä.
Tänä aamuna töihin ajaessa radiossa soi Diana Kingin Shy Guy. Tuli teinivuodet mieleen Hollanissa ja kuinka kauan siitä on jo aikaa, vaikka siitä tuntuisi olevan vain muutama vuosi. Vuonna 1999 kun muutimme takaisin Suomeen, moni kaveri jäi Hollantiin, ja koska silloin ei ollut edes Facebookia ja harvalla sähköpostiakaan, yhteydenpito suurimman osan kanssa on jäänyt kokonaan. Toki muutaman olen löytänyt myöhemmin Facebookista, mutta on sääli, että niin monen kanssa yhteydenpito jäänyt kokonaan vaikka vietin siellä 5 vuotta elämästäni ja sinä aikana tuli paljon hyviäkin ystäviä.
Asia pisti miettimään nykypäivää. Tässä +30-vuoden iässä kaveripiiri on alkanut jo vakiintumaan, mutta muutama asia vaivaa kyllä paljon. Yhteydenpito. Vaikka nyt lähes jokainen on Facebookissa, tuntuu, että harvaa kaveria näkee enää kasvotusten. On niitä kavereita ja ystäviä, kenen tietää olevan siellä, vaikka näkisimmekin harvoin, mutta sitten olen huomannut, että osan yhteydenpito ja näkeminen on jäänyt/vähentynyt huomattavasti heti kun elämäntilanteeni muuttui ja rupesin seurustelemaan. Aivan kuin minua ei kiinnostaisi enää pitää tyttöjen iltoja tai käydä kahvilla tms, vaikka en lähtisikään enää bilettämään samalla tavalla niin kuin sinkkuaikoina.
Suurinosa näistä kavereistani ovat itse sinkkuja, mutta eihän se, että itse en ole enää sinkku, tarkottaisi sitä, etten enää haluaisi nähdä sinkkukavereitani?! Entäs sitten kun tulee perheenlisäystä? Loppuuko yhteydenpito sitten kokonaan? Onko niin, että jäljelle jäävät vain perheelliset kaverit ja ystävät?
Mielestäni tämä on todella kummallista ja harmillista...
Toki myönnän, että yhteydenpitoni on välillä myös huonoa. Mutta teen kuitenkin parhaani ja toivoisin, etten aina olisi se joka tekee aloitteen. Jossain vaiheessa ei itsekään enää huvita kysellä uudestaan ja uudestaan, jos voisi nähdä.
Kai se on vain hyväksyttävä, että asiat muuttuvat elämän edetessä. Kaikki asiat eivät voi pysyä ennallaan. Onneksi tosiystävät pysyvät aina mukana. Kiitos siitä. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti